~ Se on elämäntapa ~

Mä oon ny hirveesti miettiny sitä et ku jotkut ihmiset välittää vain ratsastuksesta, kun taas toiset ovat onnellisia jo silloin kun saavat olla tekemisissä hevosten kanssa, olen tavannut pari ihmistä tai tiedän pari ihmistä jotka oikeesti tuntuu välittävän pelkästä ratsastuksesta, hyvä jos ne edes hoitavat hevosta ennen ratsastamista.
Ymmärrän kyllä näin talvisin sen että moni tekee niin että hakee hepan tarhasta, harjaa vain selkä, maha, pää yms ja laittaa varusteet päälle ja lähtee ratsastamaan ettei tule pimeä koska silloin ei enää voi niin hyvin ratsastaa, toki jos on alla sellainen hevonen joka on varma ratsu eikä pelkää esim pimeää. Yhtähyvin voi harjata hevosen kunnolla ja viettää sen hevosen kanssa aikaa eikä mene heti vain ratsastamaan koska aina voi ottaa jonkun kypärälampun jonka avulla tuolla voi kyllä mennä.

Mulle tärkeintä on se että saan olla hevosen kanssa tekemisissä, hoitaa sitä ja rapsutella sitä, mullakin on poni jolla ei voi ratsastaa koska on vielä liian nuori mutta sen kanssa voi tehdä muutakin, ohjasajaa, harjoitella temppuja tai agilityä yms, ja juoksutankin ponini ehkä 2-4 kertaa viikossa, muina päivinä vain vietän sen kanssa aikaa, oli pimeää tai ei. Okei, käyn tällähetkellä Inkisten tallilla ratsastamassa kerran viikossa, ja kyllä mä siellä sen ratsun hoidan ja mua ei edes haittaisi vaikken kävisi missään ratsastamassa, on kivaa aina välillä pitää pientä taukoa, mutta ymmärrän kyllä ihmisiä jotka eivät halua pitää taukoa. Itse tykkään myöskin kuvailla poneja ja hevosia, tykkään kuvata kun muut ratsastavat yms, ja viime talvenakin (tai no viimeksi kun mulla oli hevonen) niin ratsastin ja kuvasin, koska mulla ei ollut hirveästi intoa pelkästään ratsastaa, toki aina varmaan kerran viikossa mentiin vähä rankemmin, koulua ja sit kerran viikossa esteitä. Mutta tykkäsin eniten viettää aikaa sen hevosen kanssa :)

Myöskin mua häiritsee se kun  jotkut pitävät sellaisiakin hevosia jotka tykkäävät olla ulkona, niin silti jotkut pitävät vain esim 2tuntia ulkona, ku sit jos miettii että kaikkihan ei kerkee liikuttaa heppojaan kovin usein ja silti pitävät hevosia vain pari tuntia ulkona. Tarhassa hevoset kumminkin saavat myös sitä liikuntaa, ja esim meidän ponit on ulkona melkein koko päivän.. Aamulla noin klo 8:00 päästän ponit ulos ennenkuin lähden ite kouluun, ja illalla noin klo 20:00 ne pääsevät siivottuihin karsinoihin joissa on vettä, rehut ja heinää :) Mulle kumminkin on tärkeintä hevosen hyvinvointi(:

Multakin ollaan kysytty että harrastanko urheilua ja vastaan aina että ratsastusta, ja melkein aina tulee kysyjän suusta: "mutta eihän ratsastuskaan ole urheilua" ja siinä kohtaaa meinaa mennä hermot koska ihmiset jotka sanovat  "se ei ole urheilua", "ratsastus on ihan helppoa", "eihän se tarvitse taitoa pysyä hevosen selässä". Mutta pitäis käskee aina se joka sanoo että sehän on ihan helppoa niin itse hevosen selkään, ratsastus kumminki saattaa näyttää helpolta mutta kun pääsee aloittelijana itse sinne selkään niin loppupeleissä se ei ole helppoa, kaikki ratsastajat ovat rohkeita, mm. esteratsastajat koska jotkut hyppäävät itsensä kokoisia esteitä hevosella joka voisi tappaa sinut 10sekunnissa.. Ja jos haluaa luottaa hevoseen niin senkin eteen pitää tehdä töitä, ei sitä luottamustakaan saa sormia napsauttamalla. (: Mäki oon ratsastanu nyt 5 ja puol vuotta, ja tehny töitä sen eteen jotta saan hevosten luottamukset ja jotta luotan itse niihin hevosiin, korkein hyppäämäni este on 115cm ja senkin hyppäsin hevosella johon luotin 100%:sti eli se oli Tossu. Silläkin oli tapana pukitella ja sai kyllä ratsastajan alas jos halusi, mutta sitkeänä nousin aina selkään takas ja nyt katuisin tosi paljon jos en olisi noussut sinne selkään takaisin.

Myöskin olen ollut sairaalassa hevosen takia, mutta silti olen sitkeästi jatkanut ratsastamista vaikka mielessä kävi kyllä kerran että jos vain lopettaisin, mutta en lopettanut koska rakastan ratsastamista ja en voisi noin vain luopua kaikesta mitä olen kokenut hevosten kanssa, tiedättekö mikä tunne on kun sijoittuu estekisoissa jaetulle 1sijalle hevosella jonka on itse opettanut hyppimään? Se on aivan mahtavaa, koska sen jälkeen tietää että mitä on saanut aikaseksi, ja ensiksi tulee mieleen että tämä ei voi olla totta, mutta kyllä, se oli totta :)
Nyt se hevonen, eli Tossu on taivaassa, lopetettu 17.12.2012, Tossu opetti mulle asioita tosi paljon, se hevonen oli mun ensimmäinen ikioma hevonen, se oli se jonka koulutin esteille ja paremmaksi ratsuksi, mutta nyt tiedän että tein jotain jota en olisi koskaan uskonut tekeväni, vaikka olen ratsastanut vasta 5 ja puol vuotta niiin silti sain koulutettua ex-ravurin kunnolliseksi ratsuksi, siihenkin tarvittiin kärsivällisyyttä ja intoa, ja sitä meillä kummallakin oli. (: Tossu oli elämäni hevonen, koskaan ei tule vastaavaa vastaan.. Tossu oli toukokuusta 2012 lähtien parhaan kaverini hevonen, ja myöskin Jenni oli todella surullinen kun Tossu lopetettiin, koska se oli Jennille kaikki kaikessa, se oli myös Jennin ensihevonen ja ne olivat täydellinen pari ♥

Anteeksi, tästä ei ollut tarkoitus tullla tälläinen romaani, mutta tuntuu että se helpottaa jos kirjoittaa blogille asioita joita on tullut mietittyä ja surtua yms.

Eli se on totta, joka sana: ♥ Se ei ole pelkkä harrastus, se on elämäntapa ♥

Olit elämäni tärkein hevonen ♥ !

Coin Toss "Tossu" 17.6.1998 - 17.12.2012 ♥ Lepää rauhassa rakas :) ♥

Toivottavasti edes joku piti tästä "romaanista" jonka kirjoitin ja tarkoitan joka sanaa minkä olen tänne nyt sanonut! Tää blogi on asia johon voin purkaa "asioitani" ja olen iloinen teistä lukijoista (: !

xoxo Minttu